Olen seurannut tätä värikästä sananvaihtoa alue- ja kuntavaltuutettuna tuorein silmin ja korvin. Myös valtakunnan poliittisen keskustelun ärhäkkyys kuumentaa korviani.

Valtuustossa olen välillä vakavissani pohtinut, kuka on paras puhuja. Onko se hän, joka pyytää puheenvuoron tullakseen näkyviin? Vai onko se hän, joka uskaltaa sivaltaa toista parhaiten?

Onneksi valtaosa puheenvuoroista vie asioita eteenpäin ja huomioi asioissa monta näkökulmaa. Tällaiset puheenvuorot ilahduttavat. Poliitikot osaavat kuitenkin viljellä myös loukkaavia kielikuvia ja yksinkertaistavia osatotuuksia.

JO EDESMENNYT israelilaisyhdysvaltalainen psykologi ja tutkija Daniel Kahneman tutki ihmisten arviointikykyjä päätöksiä tehtäessä. Hänen mukaansa päätöksemme nojautuvat liikaa tuttuun ja turvalliseen.

Kahneman totesi tutkimuksissaan, että päättäjät voivat tehdä hätiköityjä päätöksiä vähäisistä todisteista. Arvioimme tapahtumaa usein sen mukaan, kuinka helposti esimerkkejä tulee mieleen muististamme.

Kahnemanin opit selittävät, miksi poliittinen päätöksenteko on kovin harvoin rationaalista. Politiikan aikapaine, suuret tunteet ja monimutkaiset kokonaisuudet korostavat usein nopeaa, intuitiivista ja tunnepitoista ajattelua.

Tämä voi altistaa meidät tiedollisille vinoutumille. Poliitikon on vaikea huomata tai tunnustaa ajatusvirheitään. Me päättäjät inhoamme väärässä olemista, vaikka virheet ovat meille kaikille väistämättömiä.

Kahneman toteaa myös, että liiallinen itsevarma optimismi voi aliarvioida vaikeudet. Tasapainossa pysyminen voi siis olla todella haastavaa.

Esimerkkinä tämän päivän poliittisen päätöksenteon vaikeuksista ovat ajankohtaiset terveyskeskusten ja koulujen sulkemiset.

Lakkauttamispäätökset ovat vaikeita, moniulotteisia ja hyvin tunnepitoisia. Nykyisen tilanteen säilyttäminen tuntuu usein turvallisimmalta vaihtoehdolta.

KATSE pitäisi siirtää tilastoihin, pitkän aikavälin strategioihin. Meidän pitäisi osata ajatella tilastollisesti.

Päättäjät tarvitsevat hidasta, harkitsevaa ja loogista ajattelua. Exceleihin ei kuitenkaan mahdu kaikki inhimilliset puolet asioista.

Miten säilyttää päätöksenteossa inhimillisyys ja tilastot sulassa sovussa? Siinäpä sotimista kerrakseen.

Demokratiassa ja politiikassa on suuri mahdollisuus kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Kasvaminen on tapahtumaketju, joka rakentuu kokemuksista, palautteesta ja rohkeudesta yrittää uudelleen.

Tarvitsemme rakentavaa kommunikaatiota ja uskoa hyvään tulevaisuuteen. On tärkeää, että jokaisen ääni kuuluu. Hauras ja hiljainenkin ääni.

Pohjalainen sanonta ”moon oikias, soot vääräs” olisi hyvä vaihtaa sanoihin ”moomma yhyres viisahampia”.

Kirjoittaja on aluehallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu ja terveydenhoitaja Seinäjoelta.